Kolme asiaa minusta

Heij!

Sain tälläisen kolme asiaa -haasteen Loddikselta. Idea on simppeli, kysymyksiä joihin kaikkiin vastataan kolmella asialla. Minusta aika veikeä idea~ joten tässä teille vähän faktoja!

Ana Tude - lehtiä ilosaaressa (6.10)

Joista pidän
Persikoista, pitkään nukkumisesta ja pehmeistä kankaista.
Persikka on vain täydellinen hedelmä. Kypsänä sen väri on kaunis, pinta pehmeä ja maku taivaallinen. Kaikki persikan makuinen ja tuoksuinen vetää minua myös puoleensa kuin magneetti!
    Olen todellakin niitä jotka nauttivat kun saa siirtää herätystä hieman myöhemmälle. Menen usein jo hyvissä ajoin nukkumaan, mutta normaaliin arkeen joudun heräämään ennen kuutta jos mielin kahdeksaksi kouluun. Yhdeksän ja kymmenen aamut ovat taivaallisia!
    Joskus vain satun löytämään itseni lasten osastolta silittämässä pörröistä hupparia, en voi vastustaa pehmeitä kankaita!

En pidä
Bussien penkeistä, tulisesta ruuasta ja kovaäänisistä ihmisistä.
Kun kulkee bussilla joka päivä neljättä vuotta, tiettyyn asiaan törmää melkeimpä pakosta. Miten ärsyttäviä ne penkit ovat! Paikallisbusseissa kovia ja pieniä. Pitkän matkan busseissa sentään hieman mukavampia. Mutta kun eteesi istuu joku, se penkki joustaa hieman taakse päin. On todella inhottavaa kun reppu liiskaantuu penkin ja polvien väliin.
    Meillä kotona mausteita ei ikinä ole laitettu paljoa ruokiin, koulunkin pöperöt ovat usein mauttomia. En  siis koskaan oppinut syömään mitään tulista ja nyt on aivan kamalaa jos eksyn tilanteeseen jossa ei ole muuta tarjolla!
    Ahdistun kovista äänistä, varsinkin jos ne ovat yllättäviä. On tietenkin ymmärrettävää että joidenkin puhe on kovempaa kuin toisten, tämä minua harvemmin haittaa. Mutta ne ihmiset. Joista tuntuu lähtevän koko ajan ääntä. Kävellessä, syödessä ja jopa istuessa paikallaa! En vain ymmärrä miten se on edes mahdollista!! Lisäksi hölöttäjät jotka puhuvat aivan liian kovaa ja nauravat niin että käytävät kaikuvat.


Joita tein viikonloppuna
Söin, vietin aikaa perheen kesken ja ompelin
Viikonloppu oli myös loman loppu. Vietin sitä jo hieman tuskaisena kotona pysymiseen. Katsoin elokuvia sekä vanhempieni että siskoni ja tämän poikaystävän kanssa. Lisäksi meillä oli leffa herkkuja.
    Sain myös tehtyä ensimmäisen osan Haytham cossiin valmiiksi, liivin.

Jotka osaan
Pestä pyykkiä, kokata ja odottaa.
Minusta on tullut kunnon vaimomatskua viimeisen vuoden aikana! Pyykkäys on kai vähän jo itsestään selvyys ottaen huomioon opiskeluni.
   Kun vanhempani syövät lihaa, on miun ollut pakko oppia laittamaan omat sopat. Vain kerran äiti on tehnyt miulle korvaavaa ruokaa, ja silloin olin kipeä. Tämän seurauksena olen tullu ihan ok kokiksi. Kai.
   Osaan myös olla tosi kärsivällinen. Ei miulle oo ongelmaa oottaa tuntia tai kahta, esim kaveria. Lukiossa odotin tunnin alkua ja bussin kulkemista lähes päivittäin 1-3 tuntia, lisäksi istuin reilu puolituntia bussissa suuntaansa.

Joita en osaa
Syödä puikoilla, smaltalkata tai sanoa ole hyvä.
Olen yrittänyt opetella puikoilla syömistä alakoululaisesta lähtien, mutta se ei vain onnistu. Luulen että kaikilla puikoilla on minua joku vastaan, neulominenkaan ei onnistu!! Toisaalta tätä ei osaa Spencer Reidkään joten en ota tästä liikaa stressiä ;).
   En ole ikinä oppinut myöskään sellaista normaalia keskustelua tuntemattomien kanssa. Ja se on kammottavaa! Joskus bussissa, kun matkustin Helsinkiin, mietin kolme tuntia mitä sanon vieressäni istuvalle ja sittem hän jäikin jo pois!
    En ole ennen uutta luokkaani törmännyt tilanteeseen, jossa kiitellään. Paljon. En ole ikinä ennen joutunut päivässä vastaamaan viidesti kiitokseen ja aluksi tämä oli kamalaa! en osannut sanoa mitään! Nyt jo kahdesti päivässä osaan heittää "ole hyvä"n sinne vastaukseksi, mutta joskus mumisen vain hieman nolona "ei mitään".

Jotka haluaisin osata
Hyväksyä itseni, kirjoittaa paremmin ja ymmärtää ihmisiä.
Vaikka olem kasvanut henkisesti paljon, rohkaistunut ja näen maailman paljon mukavampana paikkana, itsetuntoni on edelleen palasina lattialla. Jos joskus voisin hyväksyä että olen riittävä tälläisenä elämä voisi olla ok.
    Kaikki mitä kirjoitan on todella takkuista ja epäselvää. Tiedostan tämän itsekkin, ja yritän kehittyä, mutta tulosta ei tunnu tulevan. Äikän YO:ssakin tekstitaito meni ihan pepulleen!
    Joskus minä vain missaan pienet vihjeet ihmisten eleistä?? Milloin ollaan sarkastisia tai ironisia (vaikka omat juttuni ovat täynnä näitä?). Olen todella usein tilanteessa, missä itse olen "aa voi ei ihan kamalaa D:" ja kaverini ".... Hölmö se oli vitsi".

Jotka minun pitäisi tehdä
Lopettaa limonadin juonti, katsoa criminal mindsia ja tehdä koulu töitä
... Saatan juoda päivässä 3 lasia limpparia. Se on 21 lasia viikossa, yli 80 lasia kuukaudessa!! Jos nämä korvaisi vaikka vedellä, iho, hampaat ja paino alkaisi varmasti mennä parempaan suuntaan. Limppari ja sokeri vain tekevät minut niin onnelliseksi.
   Olen jo kaksi jaksoa uutta kautta jäljessä lempi sarjassani!
    Tämä ei onneksi ole niin vakavaa. Pitäisi vain piirtää kaava perus laukkuun. Mutta sen aloittaminen tuntuu niin haastavalta.

Joista stressaan
Painostani, kelasta ja rahasta.
Vaikka tiedän olevani ihan ok kunnossa, herkkujen suhde liikuntaan on liian suuri ja pelkään lihovani.
    Tällä hetkellä odotan Kelalta päätöstä terapia tukeeni. Stressaan etten ikinä saa sita esim postin perseilyn takia tai että he ovat sitä mieltä, etten ole tarpeeksi huono saamaan tukea!? Hyh hyh.
    Olen aina elänyt tilanteessa, jossa raha määrää kaikesta. Onko nyt varaa tehdä asiaa x tai voidaako hankkia juttua y. Miun vanhemmilla on kokoajan joku juttu meneillään, josta maksetaan velkaa pois ja johon menee rahaa. Autotallin rakennus, talon remontti, mökin osto, mökin rakenus, saunan rakennus... Joten oon koko elämäni yrittänyt elää mahdollisimman nuuasti ja hankkia kaiken mahdollisimman halvalla (mutta ekologisesti).

Jotka saavat minut rentoutumaan
Misan turkki, Misan kehräys ja Misan kanssa päiväunien nukkuminen.
Tarvitseeko tätä edes selventää. Rakastan Misua.

Joista puhun useasti
Criminal Minds, Jonne ja Roni Back
CM ja sen näyttelijät. Vedän kaikkeen huonoja viittauksia kyseisestä fandomista ja joskus saatan aloittaa keskustelun pelkästään "KATSO MITÄ MGG TEKI", mutta onneksi kaikki lähimmäiseni tekevät niin myös muista sarjoista joten se ei haittaa niin paljoa.
    Ja tottakai ihminen jonka kanssa vietän 50% vapaa-ajastani.
    Ja koska olen henkisesti 13-vuotias poika, rakastan suomituben Mine craft tubaajia. Varsinkin Ronin viaton kakka huumori vetoaa minuun ja koska hän on niin aktiivinen, kuulee suustani usein: "eilisessä videossa Roni teki asian x".

Jotka puen mielelläni päälle
Pehmoisen neuleen, leveä helmisen hameen ja lämpimät sukat.
Ja kaiken mieluusti vaaleanpunaisena kiitos!

Joita en pue päälleni
Mitään kovaa ja villaista, todella avaraa pääntietä tai perinteisiä sinisiä farkkuja.
Miun iho on todella herkkä kutisemaan, esim mikään seitsemästä veljeksestä neulottu on vain haave. Kutiaa liikaa. Villasukkia pystyn käyttämään, jos on jotain muuta alla.
   Kauhistus. Isot kaula-aukot. Koska minulla ei ole rintamusta, ne vain valuvat napaa kohden ja tuntuvat inhalta. Mieluummin vaikka pysty kaulus kuin tuollainen
   Housut eivät muutenkaan ole minun juttuni, enkä usko että omaan tyyliini istuisi normaalit farkut. En ole omistanut sellaisia peruskoulun jälkeen (kuin vain cossia varten).

Jotka haluaisin hankkia
Uuden mekon, parin kenkiä ja pareman näytön
Vaikka mekkoja riittää ja koko ajan teen uusia, olisi ihana omistaa oikeas brändiä oleva lolita mekko! En tosiaan omista vielä yhtään, ja muutama unelma mekko löytyy <3 hinta vain tuppaa olemaan jopa viisinkertainen omaan opiskelija budjettiin.
   Suloiset talvisaappaat olisivat kyllä mukava lisä! Omistan nyt kunnon pakkasiin soveltuvasti vain yhden parin maihareita ja vanhat tennari-talvikengät. Olen kenkien puhkikuluttaja ja näistäkään ei varmaan enää kauaksi ole.
    Tietokoneen näyttöni on hieman rikkinäinen, ja se "läpi polttaa" kuvan näyttöön, joka sitten näkyy selkeästi mustalla.

Joista unelmoin
Vakituisista tuloista, omille muutosta ja häistä
Käytännössä minulla on jo vakituinen tulo. 9,67€/kk by Kela. Tällä ei kumminkaan pitkälle pötkitä kun maksan kuussa 43€ jo pelkästään siitä että pääsen päivittäin kouluun. Ensi lukuvuonna tuloni sentään nousevat, kun vanhempien tulot eivät enää vaikuta.
   Vaikka vielä haluan asua vanhemmillani, kyllä haikailen jo omille. Pois maalta, paikkaan jossa voisin itse määrätä itsestäni ja voisin hankkis oman kissan! Vihaan huoneeni sisistusta, se on niin epäkäytännöllinen ja ruma (kokoelma eri vuosikymmeniä seiskytluvulta lähtien).

Joita pelkään
Läheisten tapaturmat, yksin jäämistä ja se, että ärsytän muita
Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotain. Olen sellainen ylimurehtija, jollainen myös äitini on. "Miksi henkilö x ei ole täällä eikai hänelle ole tapahtunut mitään pahaa??" On yleinen ajatukseni jopa puolitutuista
    Jokaiselle varmasti tuttu pelko, entä jos läheiseni hylkäävät minut kun eniten heitä tarvitsisin.
    Tiedän osaavani olla ihan kamala ihminen välillä. Kiivastun helposti jos minulle vain intetään vastaan. Olen joskus ollut tilanteessa jossa ihminen jonka luulin olevan kaverini kertoikin toisen kaverin kautta vain ärsyytyvänsä seurastani ja että ei halunnut enää jutella minulle. Toivo että hän olisi kertonut sen suoraan.

Joiden toivon tapahtuvan
Nimen muutos ja eräs ylläri
En millään keksinyt kolmatta kohtaa tähän, vaikka mietin sitä todella kauan!
    Olen päättänyt vaihtaa nimeni virallisesti Myrskyksi lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä sen on tarkoitus ajoittua ennen ajokortin hankkimista, joka saattaa tapahtua jo ensi keväänä! Jos siihen ei onnistu se varmaan siirtyy parilla vuodella, siihen kun passini vanhenee 2021.
    Tämä on yksi kouluun liittyvä asia joka on kumminkin niin iso että haluan siitä kirjoittaa ihan pidemmän postauksen! Teen sen varmaan halloweenin jälkeen.

Tässä oli kolme asiaa haaste. Tämä aikoinaan kiersi enkä yhtään muista ken tämän on jo tehnyt, joten siirrän haasteen teille kaikille~

 hyvää halloweeniä!